Teknologian ja digitalisaation nopea kehitys on mullistanut niin elinkeinoelämän, yhteiskunnan kuin yksilöidenkin toimintamallit ja ajattelutavan. Teknologiakehitys on mahdollistanut luonnonresurssien tehokkaamman käytön. Osaamisen, uusien innovaatioiden ja tuotekehittelyn myötä syntyy merkittäviä säästöjä ja lisäresursseja. Automaatio, robotiikka sekä älykkäät laitteet ja järjestelmät ovat osa arkipäivää. 

Valtioiden rooli globaalissa päätöksenteossa on kaventunut ja valtaa siirtynyt ylikansallisille organisaatioille.  Sääntely on madaltunut ja toimintatapoja muokattu vastaamaan uutta maailmaa. Elinkeinorakenne on muuttunut voimakkaasti ja täysin uusia liiketoimintamalleja on tullut markkinoille. Toimialojen väliset rajat ovat hämärtyneet. Palveluliiketoiminta on kasvattanut suhteellista osuuttaan voimakkaasti. Perinteisen raskaan teollisuuden työvoima on lähes korvattu automaatiolla, mikä on aiheuttanut työttömyyttä.

Korkean palkka- ja koulutustason maissa jalostusarvot ovat nousseet entisestään. Ihmiset tekevät työtä ja kouluttautuvat ajasta ja paikasta riippumatta. Työ on entistä globaalimpaa ja verkottuneempaa. Työn ja vapaa-ajan rajat häilyvät ihmisten ollessa jatkuvasti kytköksissä kumpaankin. Työtä voidaan tehdä täyspainoisesti myös kaupunkikeskittymien ulkopuolella, mikä on muodostanut vastavoiman keskittymiskehitykselle.