Etelä-Savon tilannekuva

Väestö ja muuttoliike

Etelä-Savon väkiluku oli vuoden 2019 lopussa 142 380 henkeä. Väestö on viime vuosina vähentynyt noin tuhannen hengen vuosivauhdilla, ja heikko kokonaiskehitys on valitettavasti kiihtynyt entisestään. 2000-luvun alkuvuosista lähtien väestöä on vähentänyt ns. luonnollinen väestönmuutos eli kuolleiden enemmyys syntyneisiin nähden, mutta viime vuosina muuttotappiokin on kääntynyt epäedulliseksi. Toisaalta vuoden 2020 ensimmäiset muuttoluvut näyttävät pitkästä aikaa positiivista kehitystä. Yliopistottomassa maakunnassa nuorten ikäryhmissä on luonnollisesti paljon poismuuttajia. Maahanmuutto on ollut maakunnan väestönkehityksessä positiivinen indikaattori, mutta ulkomailta tulevien määrä on yhä vähäinen. Maahanmuuttajia ei riittävästi onnistuta kotouttamaan Etelä-Savoon työvoimaksi.

Väestön ikärakenne on vinoutunut vanhempiin ikäluokkiin päin ja ikääntyneen väestön osuus kasvaa muuta maata nopeammin. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on maan korkein. Työikäisten osuuden ollessa keskimääräistä pienempi huoltosuhde maakunnassa on epäedullinen ja heikkenee Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan edelleen. Tämä trendi tarjoaa toisaalta myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi hyvinvointipalvelujen suhteen, mikäli edelläkävijyys ikääntymisessä osataan muuttaa kilpailueduksi. 


Aluetalous ja työllisyys

Alueiden bruttokansantuotteen (BKT) vertailussa Etelä-Savo sijoittuu maakunnista kolmanneksi viimeiselle sijalle. Viime vuosien kehitys on kuitenkin ollut myönteistä ja asukasta kohti laskettu bruttokansantuote on kasvanut maakunnista kolmanneksi nopeimmin 2000-luvun aikana. Tämä kertoo mm. siitä, että maakunnassa on kyetty hyödyntämään vaikuttavasti alueelle suunnattua kehittämisrahoitusta.

Alueellisissa liikevaihdon ja henkilöstömäärän suhdannetiedoissa Etelä-Savo on jäänyt hieman koko maan tasosta. Vuoden 2019 ensimmäisellä puolikkaalla yritysten liikevaihto kehittyi maakunnassa 1,3 prosenttia edellisvuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna, kun koko maassa kehitys oli 3,1 prosenttia. Henkilöstömäärä kehittyi Etelä-Savossa samalla ajanjaksolla 2 prosenttia, kun koko maassa kasvu oli 2,5 prosenttia.

Merkittävimmät julkiset investoinnit lähivuosien aikana kohdistuvat tieliikenteeseen, energiaan, veden puhdistukseen, kouluihin, hyvinvointipalveluinfrastruktuuriin ja elinkeinoelämän infrastruktuuriedellytysten kehittämiseen. Etelä-Savoon kohdistuu lähivuosina valtion noin 200 miljoonan euron liikenneinvestoinnit. 

Työttömyys alueella kääntyi laskuun ennen koronapandemiaa (kevät 2020). Vuoden 2019 lopussa Etelä-Savossa oli 6 655 työtöntä työnhakijaa (10,6 % työvoimasta), mikä on 435 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Samaan aikaan Etelä-Savon TE-toimistossa oli avoinna 2 300 työpaikkaa.  Alle 25 -vuotiaiden työttömyysaste oli 12,5%.  Ammattibarometrin mukaan pulaa työntekijöistä on Etelä-Savossa erityisesti sote-alalla. Koronapandemia tulee aiheuttamaan suuria muutoksia myös Etelä-Savon työmarkkinoilla.


Yritystoiminta 

Etelä-Savon yritysrakenne on pk-valtainen sekä monipuolinen, ja siksi selvinnyt tähän saakka kohtuullisen hyvin talouden viime vuosien heilahteluista. Koronapandemialla tulee vääjäämättä olemaan vaikutuksia alueen yritysten toimintaan. Palvelualat ovat maakunnan suurin työllistäjä, joissa jopa yli kaksi kolmesta työllisestä toimii. Jalostuksen toimialoilla työskentelee vajaa neljännes ja alkutuotannossa vajaa kymmenes työllisistä. Työpaikkoja maakunnasta on vähentynyt vuosina 2007-2017 n. 8 000 kappaletta tasaisesti eri toimialoilta. Taustalla on mm. elinkeinoelämän rakennemuutos ja digitalisoituminen.

Pk-yritysvaltaisessa Etelä-Savossa yrittäjien osuus työllisistä on maan toiseksi korkein. Kasvuyritysten määrä on vähäinen. Yritysten panostukset tutkimus- ja kehitystoimintaan ovat vähäiset, mikä hidastaa uusien innovaatioiden syntymistä ja työllisyyden kasvua. Myös investoijien varovaisuus, supistuvat paikallismarkkinat ja yritystoiminnan jatkajien vähäisyys ovat haasteita. Metsäklusterin isot yritykset ovat kuitenkin jatkuvasti ylläpitäneet uusiutumisen edellyttämää investointitasoa.


Toimialat

Etelä-Savon maakuntastrategian kärjet ovat metsä, ruoka ja vesi. Ne on valittu luontaisiin vahvuuksiin perustuen, ja niiden varaan pyritään myös rakentamaan tulevaisuutta.

Maa- ja metsätalous ovat Etelä-Savolle tärkeitä elinkeinoja. Vuonna 2018 Etelä-Savossa oli n. 2 300 maatilaa. Maatilojen lukumäärä vähenee Etelä-Savossa 2%:n vuosivauhdilla, mikä on hieman koko maan tahtia hitaampaa. Toisaalta tilakoko kasvaa. Kotieläintuotannon lopettaneilla tiloilla on jatkettu yleensä nurmen viljelyä tai muuta kasvituotantoa. Muu kasvinviljely onkin jo alueen yleisin tuotantosuunta, joskin  maatalouden myyntituloista  maidon osuus on 50 %, naudanlihan osuus 17 prosenttia ja kasvituotannon osuus 26 prosenttia. Alueen tilat ovat maan pienimpiä, keskimäärin 32 ha peltoa, josta 41% vuokrattua. Metsämaa ja muut maankäyttölajit huomioon ottaen tilat ovat kuitenkin maan keskimäärää suurempia, noin 113 ha/tila.  Erityisesti kotieläintiloilla investointihalukkuus on ollut viime aikoina suurta. Alkutuotannossa luomutilojen osuus kaikista maatiloista on kasvussa Etelä-Savossa (12,2%) ja suurempi kuin koko maassa keskimäärin (10,7 %). Luomutuotannon osuus peltoalasta tulee kasvamaan lähivuosina 17 %:sta 20 %:iin ja kiinnostus luomuun siirtymiseen on alueen tiloilla maan keskimäärää vastaavaa.

Metsät kasvavat parhaiten Suomessa ja metsien taloudellinen merkitys on Etelä-Savossa suuri. Maakunnassa on vuosi toisensa jälkeen ollut maan suurimmat kantorahatulot. Puun käytön lisäämisessä, monipuolistamisessa sekä jalostusasteen nostamisessa Etelä-Savolla on paljon kehityspotentiaalia. Maakunnan keskeisimmät vientiä harjoittavat toimialat ovat puutuoteteollisuus ja teknologiateollisuus, jotka kytkeytyvät vahvasti metsäklusteriin. Näillä toimialoilla liikevaihdon, viennin ja työllisyyden kehitys on ollut vahvaa. Maakunnassa on myös puun hyödyntämiseen liittyvää tutkimus- ja kehitystoimintaa. 

Palvelualoista matkailulla ja vapaa-ajan asutuksella on Etelä-Savossa tärkeä merkitys. Matkailu on kasvava vientiala, jolla on kerrannaisvaikutuksia muille toimialoille. Alueellinen matkailutilinpito -selvityksen mukaan matkailun osuus BKT:stä oli maakunnassamme suurempi kuin koko maassa. Kansainvälisten matkailijoiden osuus maakunnassa on kasvussa ja myös venäläiset matkailijat ovat muutaman heikomman vuoden jälkeen palanneet. Uusia työpaikkoja on syntynyt, mutta haasteena on edelleen matkailusesongin lyhyys ja suuret kausivaihtelut. Ruokaan liittyvät vahvuudet perustuvat myös lähtökohtaisesti raaka-aineisiin, lisäksi elintarviketeollisuuden alalla maakunnassa on muutama valtakunnallisestikin merkittävä yritys. Maakunnassa on myös tutkimus- ja kehittämistoimintaa ruokasektorilla koskien lähi- ja luomuruoan tuotantoa ja käyttöä, ruokamatkailua sekä uusien menetelmien kehittämistä ruokaketjujen lyhentämiseksi, hävikkien vähentämiseksi ja ruoka-alan toimijoiden verkottumisen lisäämiseksi. 

Saimaa ja sitä ympäröivät runsaat ja puhtaat vesistöt ovat tehneet Etelä-Savosta kesämatkailun ja vapaa-ajanasumisen kärkimaakunnan. Maakunnan alueella sijaitsee Linnansaaren, Koloveden ja Repoveden kansallispuistot, joiden kävijämäärät ovat kasvussa. Yksi merkittävimmistä meneillään olevista matkailuhankkeista on Saimaa Geopark, jolle on haettu Unesco Global Park -statusta. Geopark-hankkeessa ja matkailun markkinoinnissa Etelä-Savo tekee yhteistyötä Etelä-Karjalan kanssa ja Saimaan markkinointi on myös Team Finlandin agendalla. Etelä-Savossa on annettu kestävän matkailun lupaus, tavoitteena on tehdä alueesta vastuullisen matkailun mallialue. Alueelle luodaan yleiset vastuullisen matkailun pelisäännöt matkailun yhteismarkkinointiin. 


Kuntatalous

Kuntien taloudellinen tilanne heikkeni koko Suomessa ja myös Etelä-Savossa vuonna 2018. Maakunnan kuntien toimintakulut kasvoivat edellisvuodesta n. 1,5 % ja koko maassa 3,4 %. Menot kasvoivat kaikissa muissa kunnissa paitsi Hirvensalmella, Heinävedellä ja Savonlinnassa. Toimintakate heikkeni yli 3 prosentilla.  

Positiivisen tuloksen tekivät Hirvensalmi, Mäntyharju, Puumala ja Sulkava, mutta muissa kunnissa kirjattiin negatiivinen tulos. Koko maassa 196 kunnan tulos painui pakkaselle. Vuosina 2016 ja 2017 kaikkien eteläsavolaisten kuntien tulos oli positiivinen.

Verotulot vähenivät edellisvuodesta 11 kunnassa ja kasvua oli vain Hirvensalmella, Juvalla ja Puumalassa. Verotuloja kertyi Etelä-Savossa n. 2,8 % edellisvuotta vähemmän, kun lasku koko maan tasolla oli 0,5 %. Kunnallisverojakin kertyi n. 3 %:a vähemmän, vaikka 4 kuntaa nosti tuloveroprosenttiaan ja vain Savonlinna laski.

Valtionosuudet kasvoivat Etelä-Savossa kolmessa kunnassa ja heikkenivät 11:ssä. Yhteensä valtionosuuksia kohdentui eteläsavolaisille kunnille 1,1 % edellisvuotta vähemmän. Eniten valtionosuudet laskivat Pertunmaalla ja Rantasalmella. Vuosikate heikkeni Etelä-Savossa 68 % ja Manner-Suomessa yhteensä 36 %.

Etelä-Savon kuntien yhteenlasketut nettoinvestoinnit olivat n. 79 miljoonaa euroa ja lainaa kunnilla oli 510 miljoonaa euroa. Lainakanta kasvoi Etelä-Savossa n. 6,6 %, kun se koko maassa kasvoi 3,7 %. Maakunnassa on yksi ilman lainaa oleva kunta Enonkoski. Maakunnan asukaskohtainen lainakanta on noin 500 euroa Manner-Suomen kuntien keskiarvoa enemmän. 

Kuntakonsernien tasolla toimintamenojen kasvu Etelä-Savossa n. 2 % (Manner-Suomi 4,5 %). Toimintakate heikkeni 3,8. Vuosikate heikkeni maakuntatasolla 39 % ja Manner-Suomessa n. 20 %. Etelä-Savon kuntien konsernilainan määrä ylitti vuonna 2018 miljardin euron rajan.

Lisätietoa ennakollista tilinpäätöstiedoista.


Osaaminen

Etelä-Savon työikäisen väestön koulutustaso on vain hieman koko maan keskiarvoa alempi. Tilastoissa 15 vuotta täyttäneen väestön alemmat tutkintoluvut selittyvät ikärakenteella. Etelä-Savossa on valmistunut maakunnan yhteinen osaamisstrategia, jonka tavoitteena on entisestään vahvistaa koulutuskentän yhteistyötä niin opintoasteiden välillä kuin elinkeinoelämänkin kanssa. Yhteistyön merkitys korostuu, kun uusien teknologioiden ja muuttuvien työmarkkinoiden myötä elinkeinoelämän työntekijöilleen asettamat osaamisvaatimukset muuttuvat laaja-alaisemmiksi ja yksilöllisemmiksi. Tämä asettaa myös paineita huolehtia aikuisväestön jatkuvasta oppimisesta eli aikuisväestön täydennyskouluttamisesta maakunnassa, jossa nuorisoikäluokat ovat pienet.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot Etelä-Savossa vuonna 2018 olivat yhteensä 41,4 miljoonaa euroa, kasvua edellisvuoteen nähden oli 2,4 miljoonaa euroa. Etelä-Savoon tuli v. 2019 TEKESin/Business Finlandin innovaatiorahoitusta 2,1 miljoonaa euroa. Etelä-Savon ELY-keskus myönsi maakunnan yrityksille vuoden 2019 aikana yritysrahoitusta reilut 6,8 milj. euroa 44 yritykselle. Rahoituksen arvioi­daan kasvattavan lii­kevaih­toa 61 miljoonalla eurolla, josta viennin osuus on reilut 28 miljoonaa euroa. 


Aluerakenne ja asuminen

Etelä-Savo on harvaan mutta kauttaaltaan asuttu maakunta, joka rakentuu kolmen kaupunkikeskuksen ja maaseututaajamien varaan. Maakunnan kokonaispinta-alasta neljännes on vettä, joissakin kunnissa lähes 40 %. Rantaviivaa on yli 30 000 km, eli lähes 200 metriä asukasta kohti. Vesistöjen rikkoman maakunnan pitkien etäisyyksien vuoksi osassa maaseudun kuntakeskuksia (isot paikalliskeskukset) palvelurakenne on toistaiseksi säilynyt verraten monipuolisena. Pienimmissä maaseututaajamissa on suuria haasteita lähipalveluiden ylläpitämisessä. Maakunnassa on 75 400 vakinaisesti asuttua asuntoa ja jopa 49 900 vapaa-ajanasuntoa. Vapaa-ajanasunnoista noin puolet on maakunnan ulkopuolella asuvan omistuksessa. Kesäkautena maakunnan ulkopuolelta saapuvat 50 000 vapaa-ajan asukasta lisäävät maakunnan väkilukua ja ostovoimaa merkittävästi. 

Rakennuslupien määrä jatkoi vuonna 2018 laskua. Uusiin asuinrakennuksiin myönnettiin Etelä-Savossa yhteensä 92 rakennuslupaa, kun edellisvuonna lupia myönnettiin 93 kappaletta.  Uusiin vapaa-ajanrakennuksiin myönnettiin 157 rakennuslupaa (v. 2017 vastaava luku oli 164).


Liikkuminen 

Liikenteen osalta valtateiden kuin Saimaan syväväylänkin sujuvuutta on parannettu ja parannetaan edelleen merkittävin satsauksin mm. 127 miljoonan euron investoinnilla VT 5:n Mikkeli-Juva välille. Yhteydet Helsingin ja Pietarin suuntaan ovat nopeutuneet merkittävästi. Sen sijaan alempiasteisen tieverkon kunto ei ole esim. teollisuuden raaka-ainehuollon tai matkailun kehittämisen näkökulmasta riittävällä tasolla.  Etelä-Savo on yhdessä muiden Savonradan maakuntien kanssa edistänyt henkilöliikenteen nopeuttamista. Etelä-Savo ja Pohjois-Savo ovat mm. rahoittaneet edellisillä EAKR-ohjelmakausilla tasoristeyksien poistamista. Vesistöisessä maakunnassa lauttaliikenteellä on merkittävä tehtävä. Harva asutus tuo haasteita toimivan joukkoliikenteen järjestämiselle ja kansallisen ilmastostrategian tavoitteiden saavuttamiselle. Liikkuminen maakunnassa perustuu vahvasti henkilöautoiluun. 

Itä-Suomen maakuntien yhdessä laatimassa liikennestrategiassa tavoitteena on tärkeimpien kuljetusten, kustannustehokkuuden parantaminen sekä arjen liikkumisen ja matkustamisen helpottaminen. Maito-, raakapuu- ja bioenergiakuljetukset ovat Itä-Suomelle tyypillisiä ja lisääntyviä kuljetuksia, jotka käyttävät väyläverkkoa myös pääteiden ulkopuolella. Näiden kuljetusten määrittämä palvelutaso riittää maaseudulla myös muille kuljetuksille sekä vakituisten ja vapaa-ajan asukkaiden henkilöautomatkoille. Monipuoliset liikennepalvelut ja riittävät tietoliikenneyhteydet ovat välttämättömät elinkeinoelämän ja asukkaiden arjen kannalta. 

Itä-Suomen maakuntien tavoitteena on kolmen tunnin raideyhteys Kuopiosta ja Joensuusta Helsinkiin.  Toteutuessaan yhteys parantaisi merkittävästi Etelä-Savon kaupunkien saavutettavuutta sekä nopeuttaisi yhteyksiä myös Helsingin ja Pietarin välillä. 

Liikenteen palveluiden suhteen Etelä-Savossa on tehty kokeiluja AIKO-rahoituksella. Näitä ovat mm. Pertunmaan Kotiovelle -hanke ja Mikkelin seudun hanke Saavutettavuutta uusilla liikkumispalveluilla ja liikenteen älyteknologioilla, jossa kokeillaan uudentyyppisiä palveluita työmatkaliikenteeseen. 


Ympäristö

Kasvihuonekaasupäästöt Etelä-Savossa ovat maakunnittaisen vertailun alhaisimmasta päästä. Eniten kasvihuonekaasupäästöjä syntyy energian tuotannosta (rakennusten lämmitys), liikenteestä ja maataloudesta. Päästöjä aiheuttavaa teollisuutta alueella on erittäin vähän. Myös vesistöjen ekologinen tila on suurimmassa osassa vesialueita erinomainen tai hyvä. Etelä-Savon maapinta-alasta 88 % on metsätalousmaata ja alueella syntyy lähes kymmenesosa koko maan vuotuisesta metsien kasvusta. Etelä-Savon metsämaiden puuntuottokyky muuhun Etelä-Suomeen verrattuna on keskimääräistä parempi. Etelä-Savossa on suhteellisen korkea metsien käyttöaste ja puuston poistuma on viimeisinä mittausvuosina ylittänyt vuotuisen kasvun. Puuta tulisi jalostaa pitemmälle omassa maakunnassa ja käyttää sitä korvaamaan materiaaleja, joiden valmistus tuottaa runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä, esim. betonia. Etelä-Savo on Suomen vähäsoisimpia maakuntia. Turvetuotantopinta-alaa on noin 1800 ha. Turvetuotannon vaikutukset näkyvät vedenjakaja-alueen vesistöissä paikallisesti. Etelä-Savon Energia on tehnyt periaatepäätöksen turpeen käytöstä luopumisesta vuoteen 2035 mennessä. Luonnonsuojeluun varattua maa-alaa on Etelä-Savon maapinta-alasta 4 %. Metso-ohjelman avulla pyritään suojelemaan etenkin vanhoja metsiä. Niiden sekä luonnontilaisten suoalueiden suojelu ja säilyttäminen on edelleen ajankohtaista vastapainona metsien lisääntyvälle talouskäytölle. 


Hyvinvointi

Etelä-Savo sijoittuu monella hyvinvoinnin mittarilla koko maan tason alapuolelle. Tätä selittää erityisesti maakunnan korkea ikääntyneiden osuus, joka heijastuu etenkin sairastavuuteen. Maakunnan asukkaat kokevat kuitenkin elämänlaatunsa kohtalaisen hyväksi ja tyytyväisyys asuinalueen olosuhteisiin, erityisesti turvallisuuteen on verrattain korkea. Esimerkiksi hyvinvoinnin laajasti huomioivalla GPI-indeksillä Etelä-Savo sijoittuu Suomen maakunnista kolmanneksi parhaalle sijalle Pohjois-Karjalan ja Keski-Suomen jälkeen. GPI-mittari mittaa ja seuraa asioita, jotka ovat tärkeitä ihmisten hyvinvoinnin kannalta ja siten tärkeitä edellytyksiä yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnille. Harva asutus ja ikääntyneen väestön suuri osuus luovat erityisiä haasteita ja kustannuspaineita palvelujen järjestämisessä. Hyvinvoinnin kohentamisessa kiinnitetään huomiota koko väestön ja erityisesti nuorten ennakoivaan terveyden edistämiseen.