Suoraan sisältöön

Yleiskatsaus

Väestö ja muuttoliike

Etelä-Savon väkiluku elokuussa 2020 oli 141 361 henkeä. Väestö on viime vuosina vähentynyt yli tuhannen hengen vuosivauhdilla. Maakunta on Suomen ikääntynein ja nuorten ikäluokat ovat pienet. Alue on kuitenkin kausittain voimakkaasti kasvava: monipaikkaisesti asuvat ja esimerkiksi vapaa-ajanasunnoillaan aikaa viettävät ja työskentelevät ihmiset eivät näy väestötilastoissa tai vaikkapa sote-palveluiden mitoituksessa.

Vuoden aikana alueen näkyvän elinvoiman ja väkimäärän vaihtelu on suurta, sillä Etelä-Savossa on hetkellisesti koko heinäkuun ajan yli 82 000 asukasta enemmän kuin virallisessa väestötilastossa. Maakuntaan syntyy siten heinäkuuksi kaksi keskisuurta kaupunkia. Erityisesti koronapandemian aikana vapaa-ajanasunnoilla on oleskeltu ja työskennelty aiempaa enemmän. Korona on pidentänyt vapaa-ajanasumisen kautta ja lisännyt monipaikkaista asumista. Monipaikkainen työnteko ja kausiväestö tuo alueelle elinvoimaa, mutta edellyttää toimivia palveluja (esim. tietoliikenne ja logistiikka).

2000-luvun alkuvuosista lähtien maakunnan väestöä on vähentänyt ns. luonnollinen väestönmuutos eli kuolleiden enemmyys syntyneisiin nähden, mutta viime vuosina myös muuttoliike on kääntynyt epäedulliseksi. Yliopistottomassa maakunnassa nuorten ikäryhmissä on luonnollisesti paljon poismuuttajia. Maahanmuutto on ollut maakunnan väestönkehityksessä positiivinen indikaattori, mutta ulkomailta tulevien määrä on yhä vähäinen eikä maahanmuuttajia onnistuta riittävästi kotouttamaan Etelä-Savoon työvoimaksi.

Väestön ikärakenne on vinoutunut vanhempiin ikäluokkiin päin ja ikääntyneen väestön osuus kasvaa muuta maata nopeammin. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on maan korkein. Työikäisten osuuden ollessa keskimääräistä pienempi huoltosuhde maakunnassa on jo nykyisellään erittäin korkea (77,2) ja heikkenee Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan edelleen vuoteen 2030 mennessä. Viime vuosien kehitykseen perustuva väestöennuste näyttää koko maakunnalle, myös suurimmalle kaupungille Mikkelille, alenevaa väestökehitystä. Markkinoiden ja ostovoiman supistumisella on vääjäämättömiä vaikutuksia niin julkisten (sote, koulutus) järjestämiselle kuin yksityisten palvelujen ja kaupan kysynnälle. Ikääntyvän väestön valmius käyttää alati digitalisoituvia palveluita nousee myös haasteeksi. Toisaalta ikääntymistrendi tarjoaa myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi hyvinvointipalveluissa, mikäli se osataan muuttaa kilpailueduksi.

Aluetalous ja työllisyys

Etelä-Savon pk-valtainen ja monipuolinen yritysrakenne on selvinnyt tähän saakka kohtuullisen hyvin talouden viime vuosien heilahteluista. Alueellisissa liikevaihdon ja henkilöstömäärän suhdannetiedoissa Etelä-Savo on jo ennen koronapandemiaa jäänyt hieman koko maan tasosta. Vuoden 2019 alkuun saakka liikevaihdon kehitys oli koko maan kehityksen mukaisesti kasvu-uralla, mutta sen jälkeen on ollut laskevaa. Myös henkilöstömäärän kehityksessä on jääty koko maan suhdannekehityksestä. Tietoja aluetalouden suhdanteista maaliskuun lopun jälkeen ei ole vielä käytettävissä, mutta oletettavissa on, ettei talouden sukellus koronakriisin myötä ole Etelä-Savossa ollut aivan niin syvä kuin muualla maassa. Yksi merkki tästä on se, että lomautettujen osuus työvoimasta pahimpina koronakuukausina huhti-toukokuussa oli Etelä-Savossa maan neljänneksi pienin ja elokuussa Kainuun jälkeen 2. pienin. Osuus Etelä-Savossa oli 1,2 % ja koko maassa 2,3 %.

Syksyn PK-yritysbarometrin mukaan epävarmuus Etelä-Savon yrityksissä on kasvanut, mutta laajaa konkurssiaaltoa ei ole odotettavissa. Maakunnan yritysten näkymät ovat heikentyneet alkuvuodesta, mutta muuta maata vähemmän. Maakunnan yritykset myös suhtautuvat tulevaisuuteen luottavaisemmin kuin koko maan yritykset keskimäärin. Myös nykyisestä työvoimasta aiotaan pitää kiinni, mutta työvoiman lisäykset ovat vähissä. Savonlinnan seudun yrityksissä tunnelmat ovat epävarmimmat, Pieksämäen seudulla valoisimmat.

Alueiden bruttokansantuotteen (BKT) vertailussa Etelä-Savo sijoittuu maakunnista kolmanneksi viimeiselle sijalle. Viime vuosien kehitys on kuitenkin ollut myönteistä ja asukasta kohti laskettu bruttokansantuote on kasvanut maakunnista kolmanneksi nopeimmin 2000-luvun aikana. Tämä kertoo mm. siitä, että maakunnassa on kyetty hyödyntämään vaikuttavasti alueelle suunnattua kehittämisrahoitusta. Maakunnan suurin työllistäjä ovat palvelualat, joissa jopa yli kaksi kolmesta työllisestä toimii. Jalostuksen toimialoilla työskentelee vajaa neljännes ja alkutuotannossa vajaa kymmenesosa työllisistä. Työpaikkoja maakunnasta on vähentynyt vuosina 2007-2017 n. 8 000 kappaletta tasaisesti eri toimialoilta, taustalla on mm. elinkeinoelämän rakennemuutos ja digitalisoituminen.

Työttömyys alueella oli laskussa ennen koronapandemiaa. Vuoden 2019 lopussa Etelä-Savossa oli 6 655 työtöntä työnhakijaa (10,6 % työvoimasta), mikä oli 435 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Elokuun lopussa 2020 Etelä-Savossa oli 6 700 työtöntä työnhakijaa (11 % työvoimasta), mikä on noin tuhat enemmän kuin vuosi sitten. Koronaepidemian seurauksena noin 3 500 henkilöön noussut lomautettujen määrä on laskenut elokuussa noin 700:aan, mutta on edelleen yli kaksinkertainen vuodentakaiseen verrattuna.  Yritykset ennakoivat syksyllä tuotannollisia ongelmia koronan takia. Liikkumisrajoitteet heijastuvat liiketoimintaan sekä markkinoinnin vaikeutumisen takia että tarvikkeiden saatavuuden ja toimitusten vaikeutumisen kautta. Rekrytointivaikeuksia on Etelä-Savossa viimeisten neljän vuosineljänneksen aikana ollut vähiten koko maassa, mutta kuitenkin lähes 40 % rekrytoivista työantajista on Etelä-Savossakin raportoinut vaikeuksista. Kohtaanto-ongelmia työmarkkinoilla on paljon. Työllisyysaste nousee, mutta enemmän työikäisen väestön vähenemisen kuin työllisten määrän lisäyksen takia. Vuosina 2016–2018 työllisten määrä lisääntyi vain Mikkelin seutukunnassa. Maakunnan ulkopuolisen työvoiman käyttö on välttämätöntä lähinnä maatalouden kausitöissä, joissa käytetään tuhansittain ulkomaalaista työvoimaa. Pendelöintiä toki tapahtuu sekä maakunnasta pois että maakuntaan

Yritystoiminta

Etelä-Savo on pk-yritysvaltainen, elinkeinorakenteeltaan monipuolinen ja siten luontaisen resilientti maakunta. Yrittäjien osuus työllisistä on maan toiseksi korkein. Kasvuyritysten määrä on vähäinen ja TKI-resurssit niukkoja. Uudistuminen markkinoiden kautta on vähäisempää, koska paikallinen kilpailu on pientä. Yritykset, jotka toimivat uusilla markkinoilla ja tarvitsevat tukea kasvuun joutuvat hakemaan kumppaneita kauempaa. Koronapandemian vaikutukset Etelä-Savon yrityksiin ovat epäsymmetrisiä. Ensimmäisen iskun ottivat vastaan matkailu- ja palveluyritykset, syksyllä vaikutukset alkoivat näkyä teollisuudessa. Ne yritykset, joilla on omia tuotteita, pärjäävät muita paremmin. Yritystoiminnan jatkajien vähäisyys on myös haaste: omistajanvaihdoksissa on jatkuva tekemisen paikka.

Toimialat

Alkutuotannon osuus elinkeinorakenteesta on Etelä-Savossa 7,1 prosenttia (koko maa 2,9 %). Vuonna 2019 Etelä-Savossa oli n. 2 300 maatilaa. Tilojen lukumäärä vähenee 2 %:n vuosivauhdilla, toisaalta tilakoko kasvaa. Muu kasvinviljely on nykyisellään alueen yleisin tuotantosuunta, joskin maatalouden myyntituloista maidon osuus on 50 %, naudanlihan osuus 17 % ja kasvituotannon osuus 26 %. Tilat ovat peltoalaltaan maan pienimpiä, keskimäärin 32 ha peltoa, josta 41 % vuokrattua. Metsämaa ja muut maankäyttölajit huomioon ottaen tilat ovat kuitenkin maan keskimäärää suurempia, noin 113 ha/tila.  Luomutilojen osuus kaikista maatiloista on kasvussa Etelä-Savossa (12,2 %) ja suurempi kuin koko maassa keskimäärin (10,7 %). Alkutuotannon lisäksi elintarviketeollisuuden alalla maakunnassa on muutama valtakunnallisestikin merkittävä yritys ja ruoka-alan tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

Metsien taloudellinen merkitys on Etelä-Savossa suuri. Maakunnassa on vuosi toisensa jälkeen maan suurimmat kantorahatulot. Puuta jalostetaan maakunnassa erityisesti mekaanisesti, päätuotteina vaneri ja muut kerrostetut tuotteet. Puunjalostuksen prosesseihin liittyvää, kansainvälisesti kilpailukykyistä laitevalmistusta on sekä kemiallisen että mekaanisen jalostuksen tarpeisiin. Puun käytön lisäämisessä, monipuolistamisessa sekä jalostusasteen nostamisessa Etelä-Savolla on paljon kehityspotentiaalia. Maakunnassa on myös puun hyödyntämiseen liittyvää tutkimus- ja kehitystoimintaa, erityisesti Savonlinnassa XAMK:n Kuitulaboratoriossa. Puurakentamisen kehittämisen kannalta merkittävän testilaboratorion toteutuminen Savonlinnaan odottaa rahoituspäätöstä.

Matkailun osuus BKT:stä on Etelä-Savossa suurempi kuin koko maassa. Ennen koronapandemiaa reilu viidennes alueen matkailijoista tuli ulkomailta. Kesä 2020 oli kotimaan matkailun osalta vilkas, mutta syksyn ja talven tilanteesta odotetaan mahdollisten rajoitusten varjossa vaikeaa ja ensi kesästä kriittisen tärkeää. Saimaa ja sitä ympäröivät runsaat ja puhtaat vesistöt ovat Etelä-Savon matkailun vahvuuksia ja korona-aikana mm. kansallispuistojen kävijämäärät ovat olleet kasvussa. Yksityisten investointien ohella Saimaa Geopark -statuksen hakeminen, ylimaakunnalliset hankkeet ja Järvi-Suomen peruskirjan laatiminen ovat olleet viime vuosien panostuksia matkailun kehittämiseksi. Etelä-Savossa on myös annettu kestävän matkailun lupaus, tavoitteena on tehdä alueesta vastuullisen matkailun mallialue.

Kuntatalous

Kuntien taloudellinen tilanne heikkeni koko Suomessa ja myös Etelä-Savossa edelleen vuonna 2019. Maakunnan kuntien toimintakulut kasvoivat edellisvuodesta n. 3,2 % ja koko maassa 2,7 %. Menot kasvoivat kaikissa muissa kunnissa paitsi Joroisilla. Toimintakate heikkeni Etelä-Savossa 3,5 prosentilla (koko maassa -4,2%). Positiivisen tuloksen tekivät vuonna 2019 Puumala, Hirvensalmi, Rantasalmi, Sulkava, Enonkoski ja Heinävesi. Muissa kunnissa kirjattiin negatiivinen tulos. 

Verotulot kasvoivat kaikissa Etelä-Savon kunnissa. Verotuloja kertyi Etelä-Savossa n. 3,7 % edellisvuotta enemmän, kun kasvu koko maan tasolla oli 2,4 %. Valtionosuudet kasvoivat Etelä-Savossa 11 kunnassa 2018-2019 ja laskivat Hirvensalmella, Rantasalmella ja Pieksämäellä.  Maakunnittaisessa vertailussa valtionosuuksia saatiin toiseksi eniten Etelä-Savossa (eniten Kainuussa). Vuosikate heikkeni Etelä-Savossa 8 % ja Manner-Suomessa yhteensä 16%.

Lainakanta kasvoi Etelä-Savossa n. 15 prosenttia 580 miljoonaan euroon, kun se koko maassa kasvoi 10%. Maakunnassa on yksi ilman lainaa oleva kunta, Enonkoski. Maakunnan asukaskohtainen lainakanta on noin 700 euroa Manner-Suomen kuntien keskiarvoa enemmän.

Etelä-Savon kuntien taloustietoja maakuntaliiton tilastosivuilla  

Osaaminen

Väestön koulutustaso on ikärakenteen vuoksi hieman koko maan keskiarvoa matalampi. Harvaan, mutta kauttaaltaan asuttu maakunta asettaa haasteita oppilaitosverkoston ylläpitämiselle. Etelä-Savossa ei ole yliopistoa, mutta sen sijaan monialainen yliopistokeskus sekä vahvasti TKI-intensiivinen ammattikorkeakoulu. Osaavan työvoiman saatavuus on keskeinen edellytys Etelä-Savon strategisten kärkien ja niihin liittyvien osaamiskeskittymien ja kehittämisalustojen näkökulmasta. Metsään, ruokaan ja veteen liittyvät kilpailuetumme luonnonvaratalouden ja luontoarvojen näkökulmasta ovat kiistattomia. Työllisyysasteen nostaminen lähelle maan keskimääräistä tasoa on alueella suuri haaste.

Etelä-Savon työikäisen väestön koulutustaso on hieman koko maan keskiarvoa matalampi. 15 vuotta täyttäneen väestön alemmat tutkintoluvut selittyvät ikärakenteella. Työikäisen väestön koulutustaso on koko maan tasolla siltä osin, että perusasteen jälkeinen tutkinto on vähän useammalla kuin koko Suomessa. Sen sijaan korkea-asteen koulutus on koko maassa 26 %:lla ja Etelä-Savossa vain 19 %:lla työikäisistä (15-64-v). Toimintaympäristön haasteisiin vastaamiseksi Etelä-Savossa on laadittu maakunnan koulutuksenjärjestäjien yhteinen osaamisstrategia, jonka tavoitteena on entisestään vahvistaa koulutuskentän yhteistyötä opintoasteiden välillä ja elinkeinoelämän kanssa. Yhteistyön merkitys korostuu osaamisvaatimusten muuttuessa laaja-alaisemmiksi ja yksilöllisemmiksi. Tämä asettaa myös paineita huolehtia aikuisväestön jatkuvasta oppimisesta eli aikuisväestön täydennyskouluttamisesta maakunnassa, jossa nuorisoikäluokat ovat pienet.

Osaavan ja koulutetun työvoiman saatavuus on kasvava haaste yhä useammalla toimialalla Etelä-Savossa. Erityisesti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista on jatkuvaa ja kasvavaa pulaa koko maakunnassa. Myös maakunnan teollisuusyrityksissä, erityisesti metallialalla, osaavan työvoiman, esimerkiksi ammattitaitoisten hitsaajien löytyminen, on kasvava haaste. Maakunnassa on myös kasvavaa kysyntää teollisuuden korkeakoulutasoisesta osaamisesta, erityisesti ohjelmointi- ja ICT-osaamiseen liittyen. 

Aluerakenne ja asuminen

Etelä-Savo on harvaan mutta kauttaaltaan asuttu maakunta, joka rakentuu kolmen kaupunkikeskuksen ja maaseututaajamien varaan. Maakunnan kokonaispinta-alasta neljännes on vettä, joissakin kunnissa lähes 40 %. Rantaviivaa on yli 30 000 km, eli lähes 200 metriä asukasta kohti. Vesistöjen rikkoman maakunnan pitkien etäisyyksien vuoksi osassa maaseudun kuntakeskuksia (isot paikalliskeskukset) palvelurakenne on toistaiseksi säilynyt verraten monipuolisena. Pienimmissä maaseututaajamissa on suuria haasteita lähipalveluiden ylläpitämisessä. Maakunnassa on 75 400 vakinaisesti asuttua asuntoa ja jopa 50 101 vapaa-ajanasuntoa. Yksityishenkilöiden omistamista vapaa-ajanasunnoista 62,1 on maakunnan ulkopuolella asuvan omistuksessa. Kesäkautena maakunnan ulkopuolelta saapuvat vapaa-ajan asukkaat lisäävät maakunnan väkilukua ja ostovoimaa merkittävästi.

Rakennuslupien määrä jatkoi vuonna 2018 laskua. Uusiin asuinrakennuksiin myönnettiin Etelä-Savossa yhteensä 92 rakennuslupaa, kun edellisvuonna lupia myönnettiin 93 kappaletta.  Uusiin vapaa-ajanrakennuksiin myönnettiin 157 rakennuslupaa (v. 2017 vastaava luku oli 164).

Liikenne

Liikenteen osalta valtateiden kuin Saimaan syväväylänkin sujuvuutta on parannettu ja parannetaan edelleen merkittävin satsauksin mm. 127 miljoonan euron investoinnilla VT 5:n Mikkeli-Juva välille. Yhteydet Helsingin ja Pietarin suuntaan ovat nopeutuneet merkittävästi. Sen sijaan alempiasteisen tieverkon kunto ei ole esim. teollisuuden raaka-ainehuollon tai matkailun kehittämisen näkökulmasta riittävällä tasolla.  Etelä-Savo on yhdessä muiden Savonradan maakuntien kanssa edistänyt henkilöliikenteen nopeuttamista. Etelä-Savo ja Pohjois-Savo ovat mm. rahoittaneet edellisillä EAKR-ohjelmakausilla tasoristeyksien poistamista. Vesistöisessä maakunnassa lauttaliikenteellä on merkittävä tehtävä. Harva asutus tuo haasteita toimivan joukkoliikenteen järjestämiselle ja kansallisen ilmastostrategian tavoitteiden saavuttamiselle. Liikkuminen maakunnassa perustuu vahvasti henkilöautoiluun.

Itä-Suomen maakuntien yhdessä laatimassa liikennestrategiassa tavoitteena on tärkeimpien kuljetusten, kustannustehokkuuden parantaminen sekä arjen liikkumisen ja matkustamisen helpottaminen. Maito-, raakapuu- ja bioenergiakuljetukset ovat Itä-Suomelle tyypillisiä ja lisääntyviä kuljetuksia, jotka käyttävät väyläverkkoa myös pääteiden ulkopuolella. Näiden kuljetusten määrittämä palvelutaso riittää maaseudulla myös muille kuljetuksille sekä vakituisten ja vapaa-ajan asukkaiden henkilöautomatkoille. Monipuoliset liikennepalvelut ja riittävät tietoliikenneyhteydet ovat välttämättömät elinkeinoelämän ja asukkaiden arjen kannalta.

Itä-Suomen maakuntien tavoitteena on kolmen tunnin raideyhteys Kuopiosta ja Joensuusta Helsinkiin.  Toteutuessaan yhteys parantaisi merkittävästi Etelä-Savon kaupunkien saavutettavuutta sekä nopeuttaisi yhteyksiä myös Helsingin ja Pietarin välillä.

Liikenteen palveluiden suhteen Etelä-Savossa on tehty kokeiluja AIKO-rahoituksella. Näitä ovat mm. Pertunmaan Kotiovelle -hanke ja Mikkelin seudun hanke Saavutettavuutta uusilla liikkumispalveluilla ja liikenteen älyteknologioilla, jossa kokeillaan uudentyyppisiä palveluita työmatkaliikenteeseen.

Ympäristö

Etelä-Savossa on aloittanut työnsä maakunnallinen ilmastotyöryhmä käsittelemään maakunnan ilmastokysymyksiä hallituksen ilmasto-ohjelman mukaisesti. Kasvihuonekaasupäästöt Etelä-Savossa ovat maakunnittaisen vertailun alhaisimmasta päästä, noin kaksi prosenttia koko Suomen päästöistä ja saastuttavaa teollisuutta alueella on vähän. Metsätalouden kokonaiskestävyyden kannalta hakkuutapoja on syytä soveltaa monipuolisesti kohteen olosuhteet ja tavoitteet huomioon ottaen. Huippuvuosina hakkuukertymä on ylittänyt Etelä-Savossa suurimman ylläpidettävän hakkuusuunnitteen Puun jalostusarvoa tulisi saada nostettua ja korvattua sillä päästöjä aiheuttavia materiaaleja. Etelä-Savolla on merkittävä rooli Suomen metsäsektorilla, elintarviketuotannossa ja luontomatkailussa sekä niihin liittyvien kestävien ratkaisujen ja toimintamallien kehittämisessä.

Luonnonsuojeluun varattua maa-alaa on Etelä-Savon maapinta-alasta noin 4 %. Maakunnan alueella kokonaan tai osittain on kolme kansallispuistoa: Linnansaaren, Koloveden ja Repoveden kansallispuistot. Eteläiselle Saimaalle (Etelä-Savo ja Etelä-Karjala) on haettu Unesco Global Geopark statusta siellä jo toimivalle Saimaa Geoparkille. Metso-ohjelman avulla pyritään suojelemaan etenkin vanhoja metsiä. Niiden sekä luonnontilaisten suoalueiden suojelu ja säilyttäminen on edelleen ajankohtaista vastapainoa metsien runsaalle talouskäytölle. Maakunnan vesimuodostumista erinomaisessa tai hyvässä tilassa on 97 % järvipinta-alasta ja 82 % jokipituudesta. Saimaannorpan suojelu on tuottanut tulosta ja norppakanta on jo ylittänyt vuodelle 2025 asetetun 400 yksilön määrän.

Etelä-Savossa kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti ovat 8.1 tuhatta tn C02-ekv. Eniten kasvihuonekaasupäästöjä syntyy energian tuotannosta (rakennusten lämmitys), liikenteestä ja maataloudesta. Päästöjä aiheuttavaa teollisuutta alueella on erittäin vähän. Aikavälillä 2005-2018 maakunnan päästöt vähentyivät 20% ja henkeä kohden lasketut päästöt 11%. Etelä-Savon primäärienergialähteistä (ml. liikenne ja tuontisähkö) oli uusiutuvien energialähteiden osuus v. 2017 54 prosenttia (v. 2008 osuus oli 44%). Etelä-Savon polttoaineiden käytöstä v. 2017 uusiutuvien osuus oli 73 % (liikenne ja tuontisähkö eivät ole tässä mukana). Kivihiilen ja raskaan polttoöljyn käyttö on maakunnassa loppunut. Päästöjen vähentäminen vaatii fossiilisten polttoaineiden (turve ja öljyt) korvaamista uusiutuvilla energialähteillä (puu, biokaasu, aurinko ja tuuli). Tuontisähkön ominaispäästö laskee valtakunnallisten toimenpiteiden seurauksena. Turpeen käyttö voi vähentyä nopeammin kuin skenaarioissa on arvioitu ja tämä lisää paikallisen puupolttoaineen käyttöä. Liikennesektorilla päästövähennykset ovat kaikkein haastavimmat, toki kansainväliset ja kansalliset toimenpiteet voivat kiihdyttää muutosta.

Etelä-Savon metsien hiilinieluja on arvioitu erilaisilla hakkuumäärillä ja -menetelmillä sekä myös hiilineutraalisuustavoitteiden aluetaloudellisia vaikutuksia, kun lähtökohdaksi otettiin maakunnallinen hiilineutraalisuus vuoteen 2030, 2040 tai 2050 mennessä. Aluetalouden kannalta hiilineutraalisuustavoite vuoteen 2030 vaikuttaa hyvin negatiivisesti, koska se vaatisi hakkuiden nopeaa ja merkittävää vähentämistä metsätaloudesta riippuvaisessa maakunnassa. Hiilineutraalisuustavoitteeseen pyrkiminen vuoteen 2040 mennessä ja metsätalouden pieni supistaminen muodostavat todennäköisesti realistisimman skenaarion, missä tasapainoillaan päästötavoitteiden ja talouden välillä. Päästöt laskisivat ja aluetalouteen kohdistuisi pientä laskua tarkastelujakson alkuvuosina, mutta talousvaikutus kääntyisi pidemmällä aikavälillä hieman positiivisemmaksi. Etelä-Savon maapinta-alasta 87 prosenttia on metsätalousmaata ja alueella syntyy 8,5 % koko maan vuotuisesta puuston kasvusta (VMI12). Etelä-Savon metsät ovat nuoria, mutta hyvät kasvupaikat ja hyvä puuston kasvu saa metsät kehittymään nopeasti. Etelä-Savon metsämaiden puuntuottokyky muuhun Etelä-Suomeen verrattuna on keskimääräistä parempi. Etelä-Savossa on suhteellisen korkea metsien käyttöaste ja puuston poistuma on viimeisinä mittausvuosina ylittänyt vuotuisen kasvun, tosin vuosien 2019 ja 2020 ennakkotietojen mukaan hakkuumäärät ovat huomattavasti laskeneet huippuvuodesta 2018 ja kasvu ylittää jälleen poistuman. Puuta tulisi jalostaa pitemmälle omassa maakunnassa ja käyttää sitä korvaamaan materiaaleja, joiden valmistus tuottaa runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä, esim. betonia. Etelä-Savo on Suomen vähäsoisimpia maakuntia. Suoalasta on 80 % ojitettu. Turvetuotantopinta-alaa on noin 1800 ha. Turvetuotannon vaikutukset näkyvät vedenjakaja-alueen vesistöissä paikallisesti. Mikkelissä toimiva Etelä-Savon Energia Oy on tehnyt periaatepäätöksen turpeen käytöstä luopumisesta vuoteen 2035 mennessä.

Hyvinvointi

Etelä-Savossa ikääntyneiden korkea osuus heijastuu etenkin sairastavuuteen. Sairastavuus ja harva asutus luovat erityisiä haasteita ja kustannuspaineita palvelujen järjestämisessä. Koronakriisin myötä kuntatalouden ennakoidaan heikkenevän entisestään. Toisaalta maakunnan vahvuuksia hyvinvoinnin indikaattoreilla mitattuna ovat mm. koettu elämänlaatu ja turvallisuus, puhdas ja viihtyisä elinympäristö sekä vireä kulttuuritoiminta hyvinvointivaikutuksineen. Etelä-Savoon on valmistunut erillinen osallisuusohjelma. Maakunnallinen nuorisovaltuusto toimii aktiivisesti.

Etelä-Savossa sairastetaan yleisesti ottaen enemmän kuin maassa keskimäärin, mutta vähemmän kuin esimerkiksi naapurimaakunnissa Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Sairastavuudessa on myös kuntakohtaisia eroja. Yllättävää on se, että vaikka väestö on maakunnan kaupungeissa nuorempaa kuin pienemmissä kunnissa, eivät asukkaat silti ole terveempiä. Tulonjakoa mittaavalla Gini-kertoimella Etelä-Savon jakauma on tasaisempi (25,0) kuin koko maassa (28,1) keskimäärin. Maakunnan asukkaat kokevat myös elämänlaatunsa kohtalaisen hyväksi ja tyytyväisyys asuinalueen olosuhteisiin, erityisesti turvallisuuteen on verrattain korkea. Alueellisen hyvinvointikertomuksen mukaan valtaosa (93,2 %) eteläsavolaisista on tyytyväisiä asuinalueensa turvallisuuteen, mikä on hieman enemmän kuin maassa keskimäärin. Myös hyvinvoinnin laajasti huomioivalla GPI-indeksillä Etelä-Savo sijoittuu Suomen maakunnista kolmanneksi parhaalle sijalle Pohjois-Karjalan ja Keski-Suomen jälkeen. GPI-mittari mittaa ja seuraa asioita, jotka ovat tärkeitä ihmisten hyvinvoinnin kannalta ja siten tärkeitä edellytyksiä yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnille. 

Alueella olevat yhteistyökumppanit, kunnat ja järjestöt ovat muodostaneet erilaisia verkostoja hyvinvointitavoitteiden toteuttamiseksi. Monitoimijaisten kumppanuuteen perustuvien rakenteiden avulla on mahdollistettu asukkaiden hyvinvointia, yhteistä osallistumista ja vaikuttamista. Etelä-Savoon on valmistunut erillinen osallisuusohjelma, jonka valmistelussa olleet ryhmät jatkavat kehittämistä maakuntaliiton koordinoimassa osallisuuspöydässä. Osallisuusohjelman keskeinen tavoite on tukea aktiivista kansalaisuutta ja luoda ja tuoda esiin kaikille sopivia vaikuttamisen kanavia. Aktiivisesti alueella toimivat järjestöt ovat olleet tärkeä voimavara ja yhteistyökumppani julkisille toimijoille ja yrityksille. Järjestöjen ottamista mukaan alueen kehittämiseen tukee myös maakunnallinen järjestöneuvottelukunta. Asukkaiden ääni kuuluu erilaisissa foorumeissa ja tuottaa päättäjille tietoa asukkaiden näkemyksistä ja niistä tekijöistä, jotka he arvioivat oleelliseksi omalle hyvinvoinnilleen. Kunnat ovat hyödyntäneet alueellista hyvinvointikertomusta ja suunnitelmaa omassa hyvinvointityössään ja alueellisen hyvinvointikertomuksen on koettu tuoneen yhteistä suuntaa hyvinvointiin liittyvälle kehittämiselle maakunnassa.

Osallistumisen ja harrastamisen mahdollisuuksia järjestämällä on mahdollisesti voitu lievittää yksinäisyyden kokemuksia. Kulttuurin ja taiteen merkitys hyvinvointia tuovana tekijänä näkyy aikaisempaa paremmin kuntien hyvinvointikertomuksissa. Erilaisten kokeilujen, kampanjoiden ja kulttuurihyvinvointiin liittyvien hankkeiden avulla on voitu mahdollistaa aikaisempaa laajempi hyvinvointinäkemys maakunnassa. Toimintakyvyn ylläpitämiseen liittyvää elintapaohjausta on kehitetty koko maakunnassa ja elintapaverkostoa vakiinnutettu. Elintapaohjaukseen panostaminen on tärkeää, sillä on konkreettisia vaikutuksia mm. diabeteksen ehkäisemisessä.

Koronapandemian aikana palveluiden saavutettavuus on aiheuttanut turvattomuuden tunnetta erityisesti heikommassa asemassa olevien henkilöiden parissa. Koronan vaikutuksesta terveystarkastukset ja varhainen ohjaus (mini-interventiot, jne.) ovat vähentyneet.